Vuodenvaihteen jälkeen samoajille ja sitä vanhemmille järjestetty Uudenvuoden Vaeltajavaellus™ on tuoreimmiten orastanut haara KHP:n uudenvuoden extreme-tapahtumien jalossa sukupuussa. Tämä haara on johdattanut pelottomat kohopää-vaeltajat Ounastunturin -20-celsiusasteisesta puuvajasta Utön kesyttämättömään vasta-aallokkoon, ja vuonna 2017 melko antiklimaattisesti Kurjenrahkan kansallispuiston anteeksiantamattomille suomättäille.

Expeditiomme seitsemän Lounais-Suomalaisen kunnan kohtauspisteeseen ei siis voittaisi dramaattisia henkäyksiä tai some-huomiota fyysisyydellään tai mielikuvituksellisuudellaan. Onneksi eeppisyyskertoimet eivät ole läheskään ainoita Hyvän Reissun™ pisteytyskategorioita. Retkemme paikkaisikin näitä puutteita vaeltajaikäkausimaisella spontaaniudellaan.

Koodinimi: Metsään2017

Kello kahdeksan maissa sunnuntaina 1.1.2017 Töykkälän laavun hellyyttävän alimittaisessa nuotiopaikassa räiskyy puiston sponsoroima mätä kuusihalko. Puolijoukkoeteltan kamiinan humina sekoittuu kaukaisiin liikenteen ääniin. Premium-makkara hiiltyy grilliristikolla. Vielä pari tuntia sitten retkueemme sukkuloi kahden autokunnan voimin eestaas kansallispuiston liepeitä etsimässä laavupaikkaa joka täyttäisi edes kaksi kolmesta kriteeristämme, eli:

1. Laavu, jota hämärän Puistomestari-aliaksen taakse verhoutuva superkonna ei ole (vielä) siirtänyt pois
2. Ei-puomitettu tieyhteys ja
3. Bed&Breakfast huonepalvelulla.

Vasta parin vesiperän ja silmittömän googletuksen jälkeen löytynyt hirsilaavu toimii retkipaikkanamme ja tukikohtanamme huomiselle tutkimusmatkalle. Päiväretki tulee olemaan reissun ns. vetonaula ja huipentuma. Tämä vaellusspektaakkelien multipinnakloituma on määritelty johtavan jäätynyttä suota pitkin jollekin kansallispuiston grillikatoksista, joita on kaukaa viisaasti käyty tiedustelemassa etukäteen vuoden 2014 uusien vaeltajien hajoitussiirtymäretkellä.

Suo on aikaisena pakkasaamuna kaunis näky lumihuntuineen ja saaristomerellisine metsäsaarineen. Itse kunkin retkikuntamme jäsenen repiessä kenkäänsä irti suonsilmistä, kehittelen mobiiliälylaitteeni maastokartalle mahdollisia kryssireittejä suon saarten ja lampien ympäri. You can take the sea scout away from the sea, but you can’t take the sea out of the sea scout…

Pian tutkimusmatkamme puolivälissä täysi-ikäiset jäsenet pääsevät stimuloimaan makunystyröidensä armeijaflashbackeja Kurjenrahkan ”luontotuvan” edustalla kaasu-Trangioissa muhinoivilla Blå Band-sissiretkimuonilla. Paluumatka laavulle suoritetaan loppuvastuksemme Puistomestarin ”huonokuntoisia” merkkaamia pitkospuita pitkin. Reitin voi julistaa suljetuksi, mutta se ei kohopäitä estä! Pitkospuut tuovatkin miellyttävän vaihtelun 0-asteisiin suonsilmäkkeisiin.

Pääsemme ennen pimeän tuloa takaisin tukikohtaan. Hämärän laskiessa Töykkälän laavulle nuotio loimuaa jo vaahtokarkkien ja kaiken muunkin grillattavaksi soveltuvan elintarvikkeen alla. Lettujen paiston jälkeen kaikki siirrymme nauttimaan kaminateltan lämmöstä.

Tiistaiaamu valkenee kärryn ja leiripaikan väliä muurahaisten tavoin varusteet sylissä ravaavien kohopäiden ylle hileisen viileänä. Hirvijärven laavun statuksen iltapäivällä katsastettuamme äärimmäisten olosuhteiden retkueemme kolistelee Vasaramäen koulun pihapiiriin valmiina tulevaan kauteen ja Tall Ship’s Races-kesän rasituksiin valmistelevaan, intensiiviseen Henrikan huoltorupeamaan.

Erik Haapa
📷 Erik Haapa, Jukka Koskelainen